Villy Lindfelt, juristi
villy.lindfelt@lakius.fi
044 2358 211
Varaa maksuton alkukartoitus >

Osakkaaksi yritykseen

Onko työnantaja vihjannut mahdollisuudesta päästä yhtiön osakkaaksi? Vai oletko itse työnantajana tai yrittäjänä harkitsemassa avainhenkilöiden tai -kumppanien sitouttamista yritykseen tarjoamalla mahdollisuutta tulla osakkaaksi? Tai kenties yrityksen toiminnan kasvattaminen vaatisi sijoittajien mukaantuloa ja omistuspohjan laajentamista? Edellä mainitut kysymykset kuvastavat niitä tyypillisimpiä tilanteita, joissa osakkuus olemassa olevassa osakeyhtiössä tulee harkittavaksi.

Osakkaaksi ryhtyvän, tai sellaista mahdollisuutta tarjoavan yhtiön tai omistajan, on kuitenkin hyvä tietää ja ymmärtää miten osakkaaksi tuleminen on toteutettavissa, mitä osakkeenomistajan asema yhtiössä tarkoittaa ja toisaalta millaisista osakkuuteen liittyvistä asioista pyritään yleensä sopimaan osakkeenomistajien keskinäisin sopimuksin.

Tässä kirjoituksessa käsitellään seuraavia yrityksen osakkaaksi tulemiseen liittyviä keskeisiä aiheita niin osakkaaksi ryhtyvän (esim. työntekijän tai sijoittajan), sellaista tarjoavan kuin omistuksen kohteena olevan yhtiönkin näkökulmasta:

Mitkä ovat vaihtoehtoiset tavat tulla yrityksen osakkaaksi
Osakassopimuksen tekeminen osakkaiden välillä
Yhtiötä koskeva päätöksenteko ja toimiminen yhtiön toimielimissä
Mistä asioista tehdään kaupparekisteri-ilmoitukset PRH:lle

1. Vaihtoehtoiset tavat tulla yhtiön osakkaaksi

Keskeisiä tapoja tulla yritykseen osakkaaksi on kolme: (1) osakeanti, (2) osakekauppa ja (3) optio-ohjelman järjestäminen. Kukin näistä esitellään seuraavaksi hieman tarkemmin.

Osakeanti

Yrityksen osakkaaksi voidaan tulla osakeannilla. Osakeyhtiölain mukaan yhtiö voi antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan. Tätä kutsutaan osakeanniksi. Jos osakeannissa annetaan uusia osakkeita, nostaa osakeanti yhtiön osakemäärää. Osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäviksi maksua vastaan (maksullinen osakeanti) tai antaa osakkeita maksutta (maksuton osakeanti). Mikäli osakkeet ovat maksullisia, merkintähinta maksetaan yhtiölle (vrt. osakekauppa, jossa kauppahinta maksetaan osakkeenomistajalle). Toisin kuin osakekaupassa, osakeannin yhteydessä ei makseta varainsiirtoveroa.

Osakeannista päätetään yhtiökokouksessa tai osakkeenomistajien yksimielisenä päätöksenä yhtiökokousta pitämättä. Suunnatusta annista päättäminen edellyttää yhtiökokouksessa 2/3 määräenemmistöä kokouksessa edustetuista osakkeista ja äänistä. Osakeantipäätös voi perustua myös yhtiön hallitukselle myöntämään osakeantivaltuutukseen. Tällöin osakeantipäätöksen tekee hallitus sille annetun valtuutuksen nojalla ja sen rajoissa.

Osakeannissa osakkeenomistajilla on normaalisti etuoikeus merkitä osakkeita omistustensa mukaisessa suhteessa. Tästä merkintäetuoikeudesta voidaan poiketa jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Osakeantia kutsutaan tällöin suunnatuksi osakeanniksi. Suunnattuja osakeanteja saatetaan järjestää esimerkiksi ulkopuolisille sijoittajille taikka osana kannustinjärjestelmää yhtiöön sitoutettaville avainhenkilöille. Suunnattu anti voi olla maksuton (maksuton suunnattu anti) vain, jos siihen on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy. Henkilöstöanti on suunnattu osakeanti yhtiön työntekijöille, jossa työntekijät voivat merkitä osakkeita verotuksellisesti edullisemmin.

Osakkaaksi ottamisessa tulee myös huomioida osakeyhtiölain lähtökohta, jonka mukaan yhtiö ei saa rahoittaa omien osakkeidensa hankintaa. Osakeyhtiölain 13:10.2 sisältää kuitenkin poikkeuksen tähän pääsääntöön, jonka mukaan yhtiö voi antaa jakokelpoisten varojen rajoissa rahalainaa, varoja tai vakuutta käytettäväksi siihen tarkoitukseen, että yhtiön työntekijä hankkii yhtiön osakkeita. Mikäli osakkeet ostetaan tai merkitään kokonaan tai osin velaksi, on siitä syytä tehdä erillinen kirjallinen velkakirja, josta käy ilmi velan suuruus, maksusuunnitelma sekä velan korko.

Osakeannin keskeiset vaiheet on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Osakemerkinnän hyväksymisen edellytyksenä on yleensä aina se, että merkitsijä, eli uusi osakas, on myös allekirjoittanut yhtiötä koskevan osakassopimuksen.

Osakekauppa

Toinen keskeinen tapa tulla yhtiön osakkaaksi on ostaa osakkeita joltain nykyiseltä osakkeenomistajalta. Osakekaupassa osakeyhtiön osakkeiden lukumäärä ei nouse, vaan olemassa olevat osakkeet vain vaihtavat omistajaa. Osakekaupassa osakkeiden lukumäärä ei kasva ja kauppahinta maksetaan osakkeet myyvälle osakkeenomistajalle (vrt. osakeanti, jossa merkintähinta maksetaan yhtiölle). Osakekaupassa syntyy myös varainsiirtoverovelvollisuus.

Paitsi, että osakekaupassa sovitaan kohdeyhtiön osakkeiden myynnistä, sisältää osakekauppakirja yleensä myös monenlaisia muita joko myyjän tai ostajan intressissä laadittuja ehtoja. Ostaja haluaa usein myyjältä kattavat ns. myyjän vakuutukset kaupan kohteesta. Lisäksi ostaja usein edellyttää jonkinasteista kilpailukieltoa myyjältä. Myyjä taas pyrkii rajaamaan antamansa vakuutukset ja vastuut kohtuulliselle ja hyväksyttävälle enimmäistasolle. Tyypillistä on sopia myös puolin ja toisin tiedonanto- ja selonottovelvollisuuksista kaupan kohteeseen liittyen. Tarvittaessa osa kauppahinnasta voi määräytyä myöhemmän liiketoiminnan tuloksen perusteella.

Silloin kuin osakekauppa toteutetaan yhtiön omistuspohjan laajentamiseksi, on kaupan toteutuksen ehtona yleensä poikkeuksetta se, että ostajan tulee myös sitoutua yhtiötä koskevaan osakassopimukseen. Osakekaupan keskeiset vaiheet on kuvattu alla olevassa kaaviossa.

osakekauppa - osakkeiden myyminen — *Osakekaupan* keskeiset vaiheet

Optio-ohjelma

Yrityksen osakkaaksi voi tulla myös merkitsemällä yhtiön optio-oikeuksia ja myöhemmin niiden perusteella yhtiön osakkeita. Jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, yhtiö voi antaa erityisiä oikeuksia, optioita, jotka oikeuttavat maksua vastaan saamaan uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Optioihin perustuva osakemerkintä ei voi koskea maksuttomia osakkeita. Oikeudenhaltijalla, kuten esimerkiksi yhtiön työntekijällä, voi olla oikeus valita, merkitseekö hän osakkeita (optio-oikeus). Oikeuteen voi myös liittyä sitoumus osakkeen merkintään. Optio-ohjelma laaditaan usein osaksi osakeyhtiön avainhenkilöiden pitkän tähtäimen kannustinjärjestelmää. Optio-ohjelma voi olla myös suunnattu yhtiön rahoittajille tarkoituksenaan yhtiön toiminnan rahoitus.

Optio-oikeuksien antamisesta päätetään yhtiökokouksessa 2/3 määräenemmistöllä tai vaihtoehtoisesti osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä yhtiökokousta pitämättä. Yhtiökokouksen päätöksellä, jossa määrätään annettavien osakkeiden enimmäismäärä osakelajeittain, voidaan myös valtuuttaa hallitus kokonaan tai joiltakin osin päättämään optio-oikeuksien antamisesta (optiovaltuutus).

Optioiden antamisen keskeiset vaiheet on kuvattu alla olevassa kaaviossa.

optio-ohjelma - optio-ohjelman laatiminen — *Optioiden* antamisen keskeiset vaiheet

2. Osakassopimuksen solmiminen

Osakassopimus on osakkaaksi tulemisen tärkeimpiä asiakirjoja, ellei jopa tärkein. Osakassopimuksella (eng. shareholders’ agreement) osakkeenomistajat sopivat keskinäisistä suhteistaan ja suhteesta yhtiöön. Käytännössä voi todeta, että osakassopimus kannattaa tehdä lähes aina, jos osakkeenomistajia on enemmän kuin yksi tai yhtiöön tulee myöhemmin uusia omistajia.

Osakassopimus turvaa sekä osakkeenomistajan että yhtiön etuja ja on mahdollistamassa toiminnan jatkuvuutta silloinkin, kun osakkeenomistajien välille syntyy ristiriitoja tai joku osakkeenomistajista haluaa luopua omistuksestaan. Tyypillisimpiä tilanteita osakassopimuksen laatimiselle on tasavertaisten omistajien osakassopimus, pääomasijoitustoiminnan osakassopimus, teollisten kumppaneiden osakassopimus sekä pienosakassopimus (esim. työntekijän sitouttaminen).

Osakassopimuksen osapuolet

Osakassopimus saattaa olla ns. tasavertaisten osakkeenomistajien osakassopimus, mutta aina ei näin ole. Osakassopimuksissa on usein myös “monen kerroksen väkeä”, eli sopimuksen ehdot eivät välttämättä ole samat kaikille osakkaille. Erilaisten osakkaiden intressit myös usein hieman poikkeavat toisistaan. Tätä tarkoitusta varten osakassopimukseen on saatettu määritellä erilaisia rooleja, kuten perustaja- tai pääosakkaat, työntekijäosakkaat ja sijoittajaosakkaat.

Tasavertaisten osakkeenomistajien osakassopimuksessa ei välttämättä eri osakasryhmiä tai tasoja, vaan ehdot ovat samat kaikille. Sopimuksessa usein tällöin korostuu työskentelyä ja työntekovelvoitteita, yhtiön hallintoa ja päätöksentekoa, kilpailukieltoa, immateriaalioikeuksia ja salassapitoa koskevat ehdot. Osakkeiden luovutuksia koskevissa ehdoissa korostuu yhtiön jatkuvuuden turvaaminen ja se, että halutaan estää osakkeiden siirtyminen ei-toivotuille tahoille. Myötämyyntioikeutta ja -velvollisuutta koskevat ehdot ovat mahdollisesti vähemmän keskiössä, sillä exit ei välttämättä ole osakkaiden tavoitteena.

Enemmistö- ja perustajaosakkaan intressissä on yleensä halu rajoittaa (muiden) osakeluovutuksia, varmistaa exitin mahdollisuus ja turvata oma asema siinä. Enemmistöosakas pyrkii yleensä myös varmistamaan yhtiön houkuttelevuuden sijoittajien silmissä ja mahdollistamaan sijoitukset yhtiöön. Lisäksi tärkeää on yleensä myös mahdollisuus sitouttaa avainhenkilöitä yhtiöön.

Työntekijäosakkaan asemassa omistus tai oikeus omistaa osakkeita sidotaan yleensä vahvasti yhtiössä työskentelyyn – työsuhteen päättyessä osakkeista usein luovuttava kokonaan/osittain. Osakkeiden luovutusehdoissa usein ns. good leaver ja bad leaver -lausekkeet, joissa määritellään millä ehdoin osakkeista luovutaan yhtiöstä lähdettäessä. Työntekijäosakkaan intressissä on varmistua siitä, että nämä ehdot ovat kohtuullisia. Samoin tulee varmistaa, että osakassopimuksen mahdolliset työskentelyvelvoitteita, kilpailu- ja houkuttelukieltoa, salassapitoa ja immateriaalioikeuksia koskevat ehdot ovat kohtuullisia.

Sijoittajaosakkaan ajamassa osakassopimuksessa korostuu omistuksen määräaikainen luonne. Sijoittajan intressissä on taata sopimuksella paremmat tiedonsaantioikeudet sekä parempi mahdollisuus osallistua yhtiön liiketoiminnan ohjaamiseen ja päätöksiin, kuin mitä osakeyhtiölaki lähtökohtaisesti tarjoaa. Mikäli pääomasijoittaja tulee mukaan olemassa olevaan yhtiöön, saatetaan osakassopimukseen sisällyttää kauppakirjallisia elementtejä (ns. “myyjän vakuutukset” tai “osakkaiden vakuutukset”). Sijoittaja haluaa yleensä osakassopimuksen ehdoin myös varmistaa perustaja- ja työntekijäosakkaiden työpanoksen ja estää heitä kilpailemasta yhtiön kanssa (työskentelyvelvoite, kilpailukielto). Osakkeiden luovutusrajoituksia, myötämyyntioikeutta ja -velvollisuutta samoin kuin oman sijoituksen turvaamista (antidiluutiolausekkeet, likvidaatiopreferenssi) koskevat ehdot korostuvat.

osakkaaksi yritykseen - työntekijästä osakas - osakassopimus

3. Päätöksenteko ja toimiminen yhtiön toimielimissä

Jos päätöksenteosta yhtiössä ja yhtiön toimielimissä toimimisesta ja niiden nimittämisestä ei sovita mitään (esim. osakassopimuksessa), tapahtuu päätöksenteko yhtiössä ja järjestetään toimielimet (toimitusjohtaja, hallitus) yksinomaan osakeyhtiölain säännösten mukaisesti. Osakassopimuksessa on kuitenkin usein ehtoja siitä, miten yhtiössä tehdään päätöksiä ja miten yhtiön hallinto järjestetään.

Osakassopimuksessa saatetaan esimerkiksi sopia siitä, miten hallituspaikat määräytyvät ja millaiset nimittämisoikeudet osakkailla on hallituksen jäsenten suhteen. Ehtona voi olla esimerkiksi, että osakkaalla on oikeus nimittää hallituksen jäsen tai jopa se, että tällä on velvollisuus toimia hallituksen jäsenenä. Onko tarpeen edellyttää, että tietyt päätökset tuotava hallituksen päätettäväksi? Onko tarpeen sopia, että tietyn nimenomaiset päätökset voidaan tehdä vain nimettyjen tai tiettyjen osakasryhmien suostumuksella? Entä kenellä on mahdollisuus vaatia, että hallitus kutsutaan koolle? Erityisesti sijoittajaosakkaiden intressissä voi olla turvata riittävät vaikutusmahdollisuudet yhtiön hallintoon. Samalla tulee kuitenkin välttää sitä, että ehdoista tulee niin tiukat, että yrityksen toiminta saattaa halvaantua. Mikäli päätöksentekomenettelyistä ei sovita, noudatetaan osakeyhtiölain lähtökohtaa eli enemmistöpäätöksiä sekä yhtiökokouksen että hallituksen päätöksissä. 

Yhtiökokous

Osakeyhtiön on pidettävä vuosittain vähintään yksi yhtiökokous, eli varsinainen yhtiökokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tämän lisäksi voidaan pitää ylimääräisiä yhtiökokouksia. Yhtiökokouksen kutsumisesta koolle on laissa omat säännöksensä. Oikeus osallistua yhtiökokoukseen on vain osakkeenomistajalla, joka on kahdeksan arkipäivää ennen yhtiökokousta (yhtiökokouksentäsmäytyspäivä) merkittynä osakasluetteloon.

Hallitus

Osakeyhtiölain mukaan yhtiöllä on oltava hallitus. Se on ainoa pakollinen osakeyhtiön toimielin. Lisäksi sillä voi olla toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto. Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (yleistoimivalta). Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Kuten edellä on jo todettu, osakkeenomistajat saattavat osakassopimuksessa, mikäli sellainen on laadittu, sopia yksityiskohtaisemmin mm. hallituksen kokoonpanosta, kokousten järjestämistiheydestä sekä asioista, jotka edellyttävät hallituksen päätöstä tai kokousta.

Toimitusjohtaja

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiöllä tulee olla hallitus ja sillä voi olla toimitusjohtaja. Toimitusjohtajan valitsee (ja erottaa) osakeyhtiön hallitus. Toimitusjohtaja on näin ollen osakeyhtiön lakisääteinen toimielin ja sen vastuut ja velvoitteet määräytyvät osakeyhtiölain säännösten perusteella. Lisäksi toimitusjohtaja on sopimussuhteessa yhtiöön toimitusjohtajasopimuksen perusteella. Kirjallisen toimitusjohtajasopimuksen tekeminen on aina suositeltavaa. Toimitusjohtaja on osakeyhtiön itsenäinen toimielin, joten oikeuskäytännössä on katsottu, että työnjohto- ja valvontasuhteen puuttuessa toimitusjohtajaan ei tule sovellettavaksi työsopimuslaki. Niinpä toimitusjohtaja ei voi olla työsuhteessa yritykseen, jonka toimitusjohtajana hän toimii.

4. Kaupparekisteri-ilmoitukset

Osakkaaksi tulemiseen saattaa liittyä velvollisuus tehdä kaupparekisteri-ilmoituksia Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Ilmoituksia tehdään useimmiten sähköisesti YTJ-tietopalvelussa. Ilmoituksen tekee pääsääntöisesti yhtiön toimielimessä toimiva, eli toimitusjohtaja tai hallitus.