Villy Lindfelt, juristi
villy.lindfelt@lakius.fi
044 2358 211
Varaa maksuton alkukartoitus >
Oikeudenkäyntikulut –
mitä oikeudenkäynti riita-asiassa maksaa?
Kun riita on kehkeytymässä oikeudenkäynniksi, mielessä herää yleensä kaksi kysymystä: Mitä kustannuksia oikeudenkäyntiin liittyy ja kuka kulut maksaa? Oikeudenkäyntikulut voivat vaihdella merkittävästi riippuen erityisesti asian luonteesta ja laajuudesta, tarvittavasta todistelusta, oikeudenkäyntiä edeltävän kirjelmöinnin määrästä sekä sovitusta asianajopalkkiosta. Lisäksi siihen, kenen vastuulle kulut tulevat maksettavaksi tai miten kuluvastuu jakautuu oikeudenkäynnin osapuolten kesken vaikuttaa keskeisesti se, miten asia ratkaistaan ja mitä tuomioistuin siinä yhteydessä päättää kuluvastuun jakautumisesta osapuolten kesken lain nojalla.
Oikeudenkäynti voi tuoda mukanaan merkittäviä kustannuksia, ja siihen liittyy aina riski, että tuomioistuimen ratkaisu ei vastaa odotuksia. Siksi ennen oikeudenkäynnin aloittamista on tärkeää ymmärtää, mistä kustannukset muodostuvat, kuka ne maksaa ja millä perusteilla kuluvastuu voi jakautua riidan osapuolten kesken.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan:
mitkä kululajit muodostavat oikeudenkäyntikulut riita-asioissa,
lähtökohtaista vastuuta omista oikeudenkäyntikuluista, ja
miten tuomioistuin voi ratkaista kuluvastuun jakautumisen riidan osapuolten välillä.
Oikeudenkäyntikulujen lajit riita-asiassa
Riita-asiassa asianosaisen omat oikeudenkäyntikulut muodostuvat seuraavista kuluista:
Oikeudenkäyntimaksut
Todistelukulut
Asianajopalkkio ja -kulut
Omat kulut (ns. asianosaiskulut)
Oikeudenkäyntimaksut
Riita-asian käsittelystä tuomioistuimessa peritään oikeudenkäyntimaksu. Oikeudenkäyntimaksu peritään kussakin oikeusasteessa ja maksu suoritetaan tuomioistuimelle. Tätä kirjoitusta kirjoitettaessa oikeudenkäyntimaksu sellaisen riita-asian, jossa sovinto on sallittu, käsittelystä käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on kussakin 530 euroa. Oikeudenkäyntimaksun maksaa asian vireillepanija tuomioistuimen lähettämän laskun perusteella. Riita-asiassa oikeudenkäyntimaksun maksaja on käytännössä siis kantaja.
Todistelukulut
Todistelussa kustannuksia voi aiheutua pääsääntöisesti henkilötodistelusta, eli siitä, että asianosainen kutsuu tuomioistuimeen todistajia ja/tai asiantuntijoita esittämään suullista todistelua vaatimuksensa tueksi. Todistajalla on lain nojalla oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Vastaavasti asiantuntijalla on myös pääsääntöisesti lain nojalla oikeus saada kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Todistajan ja asiantuntijan nimennyt yksityinen asianosainen vastaa todistajan sekä asiantuntijan palkkiosta ja korvauksesta. Jos todistajan on nimennyt useampi asianosainen, he vastaavat korvauksesta yhteisvastuullisesti.
Asianajopalkkio ja -kulut
Oikeudenkäyntikulujen merkittävin erä muodostuu yleensä asianosaisen oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan palkkiosta, eli ns. asianajokuluista. Tämä palkkio kattaa oikeudellisen avun tarjoamisen ja asian hoitamiseen liittyvät toimet. Oikeudenkäyntiasiamiehen ja asiakkaan välistä toimeksiantosuhdetta ei säädellä erityisesti lailla, vaan palkkio määräytyy yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja osapuolten välisen toimeksiantosopimuksen ehtojen mukaisesti. Käytännössä palkkiosta voidaan sopia melko vapaasti osapuolten kesken. Tyypillistä on, että oikeudenkäyntiavustaja laskuttaa työnsä aikaperusteisella veloituksella ja myös korvauksen välttämättömistä kuluista, jotka ovat aiheutuneet toimeksiannon hoitamisesta (esim. matka-aika ja -kulut).
Omat kulut (ns. asianosaiskulut)
Asianosaiskuluilla viitataan niihin kustannuksiin, ajanhukkaan ja menetettyyn työpanokseen, joita oikeudenkäynnistä aiheutuu asianosaiselle itselleen. Suppeassa merkityksessä asianosaiskuluiksi katsotaan oikeudenkäynnin välittömät kustannukset, kuten matkakulut tai ansionmenetys silloin, kun tuomioistuin velvoittaa asianosaisen olemaan henkilökohtaisesti läsnä. Vuonna 2019 pääkäsittelyssä ratkaistuissa riita-asioissa hävinneen osapuolen maksettavaksi määrättyjen asianosaiskulujen mediaani oli 365 euroa.
Lähtökohtainen vastuu omista kuluista
Asianosainen vastaa lähtökohtaisesti itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Jos asianosaisella on oikeusturvavakuutus, vakuutusyhtiö saattaa kuitenkin korvata asianosaisen asianajokuluja kokonaan tai osittain. Vakuutuksissa on tyypillisesti 15-25 %:n omavastuu ja tietty enimmäiskorvaus. Yritysten oikeusturvavakuutuksissa enimmäiskorvaus on usein korkeampi. Vakuutus kattaa yleensä myös vain vakuutetun omia asianajokuluja, ei vakuutetun maksettavaksi tuomittuja tai sovittuja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Tähänkin pääsääntöön voi kuitenkin olla poikkeuksia, erityisesti yritysten oikeusturvavakuutuksissa. Oikeusturvavakuutus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa tilanteissa, sillä vakuutus ei yleensä kata esimerkiksi lasten huoltoon, elatukseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita. Samoin avio- tai avoliiton päättymiseen tai sijoitustoimintaan liittyvät riidat on usein rajattu niiden ulkopuolelle. Myöskään työsuhdeasiat eivät yleensä kuulu kotivakuutuksen yhteydessä otetun oikeusturvavakuutuksen piiriin, joskin ammattiliitot saattavat tarjota jäsenilleen työsuhdeasiat kattavan oikeusturvavakuutuksen.
Asianajokulujen kattamiseen voi auttaa myös oikeusapu, joka myönnetään oikeusapulain perusteella henkilöille, jotka tarvitsevat asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa, mutta eivät taloudellisen tilanteensa vuoksi pysty itse kattamaan kuluja. Oikeusavun saaminen tarkoittaa käytännössä, että valtio kattaa asianosaisen omia oikeudenkäyntikuluja joko kokonaan tai osittain. Tämä ei kuitenkaan vapauta asianosaisen velvollisuutta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, mikäli hän häviää asian.
Kuluvastuun ratkaiseminen oikeudenkäynnissä
Häviäjä maksaa -periaate
Asianosainen siis lähtökohtaisesti vastaa omista asianajokuluistaan. Oikeudenkäynnin voittaneella asianosaisella voi kuitenkin olla oikeus saada hävinneeltä asianosaiselta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan siten kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Tämä oikeudenkäynnin ns. häviäjä maksaa -periaate tarkoittaa, että asianosainen, joka häviää asian, jossa sovinto on sallittu, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Häviötilanteessa asianosaisen maksettavaksi voi siten tulla paitsi omat oikeudenkäyntikulut, myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti (täyden korvauksen periaate).
Häviämiseen rinnastettavat tilanteet
Oikeudenkäynnin häviämiseen rinnastetaan tilanne, jossa asianosaisen kanne jätetään tutkimatta. Jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.
Kuluvastuun jakautuminen osavoittotilanteissa
Aina oikeudenkäynnin lopputulos ei tarkoita asianosaiselle täyttä voittoa tai täyttä häviötä. On mahdollista, että useista vaatimuksista osa ratkaistaan toisen asianosaisen hyväksi ja osa toisen. On myös mahdollista, että asianosaisen vaatimus hyväksytään vain osittain. Tällaisia tilannetta kutsutaan usein osavoitoksi. Jos voittotilanteissa lähtökohta on häviäjä maksaa -periaate, niin osavoittotilanteissa lähtökohta on, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Tätä osavoittotilanteiden periaatetta kutsutaan myös kulut kuittiin -periaatteeksi. Jos vaatimuksen hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään, voidaan täysi korvaus kuluista tuomita myös siinä tapauksessa. Näin ollen osavoittotilanteissa kuluvastuun jakautumiselle on useampi vaihtoehto.
Poikkeuksia täyden korvauksen periaatteesta
Laissa säädetään tilanteista, joissa asian hävinnyt asianosainen ei edellä mainitusta pääsäännöstä huolimatta joudu korvaamaan voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja ainakaan täysimääräisinä.
Tarpeeton oikeudenkäynti
Silloin jos voittanut asianosainen on voitostaan huolimatta aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, voi hän olla velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Tuntematon seikka
Jos seikka, josta asian lopputulos aiheutui, ei ennen oikeudenkäyntiä ollut hävinneen asianosaisen tiedossa eikä hänen olisi pitänytkään olla siitä tietoinen, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeudenkäynnin pitkittäminen
Jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava.
Asian oikeudellinen epäselvyys
Jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan.
Korvausvelvollisuuden kohtuuttomuus
Tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta.
Sovintotarjouksen merkitys kuluvastuussa
Paitsi että sovinnon yrittäminen ja sovintotarjousten esittäminen voivat olla keino ratkaista riita sovinnollisesti ilman oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynnin aikanakin, sovintotarjouksen esittämisellä voi olla huomattava merkitystä myös kuluvastuun jakautumisen kannalta. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään todennut, että asianosaisten välisen oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumisessa voidaan ottaa huomioon se, jos asianosainen on pyrkinyt asian sovinnolliseen ratkaisuun tekemällä sovintotarjouksen, joiden voidaan katsoa olleen taloudelliselta arvoltaan lähellä tuomittua.
Mikäli oikeudenkäynnin tulos jää heikommaksi kuin sovintotarjouksella olisi saavutettu, oikeudenkäyntiä tai sen jatkamista voidaan pitää jopa tarpeettomana. Tästä syystä sovintotarjouksen tekeminen ei ole pelkästään keino edistää asian sovinnollista ratkaisua oikeudenkäynnin ulkopuolella, vaan se voi myös olla osa oikeudenkäyntistrategiaa, jossa pyritään vahvistamaan omaa asemaa jo sitä ajatellen, kun tuomioistuin oikeudenkäynnin päätteeksi tekee ratkaisunsa oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta.
Milloin oikeudenkäyntikulut maksetaan
Asianajokulut voidaan laskuttaa kohtuullisin väliajoin tai oikeusasteittain, kun oikeudenkäynti on päättynyt. Oikeudenkäyntiasiamies voi laskuttaa osan palkkiosta myös ennakkona. Tämä ennakko voi kattaa paitsi palkkiota myös muita tehtävän hoitamiseen liittyviä välttämättömiä kuluja.
Jos kulut korvataan oikeusturvavakuutuksesta, vakuutusyhtiö maksaa yleensä korvauksen vasta tuomion antamisen jälkeen. Mikäli tuomioistuin velvoittaa hävinneen osapuolen maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jää vastapuolen tehtäväksi periä näitä kuluja suoraan hävinneeltä osapuolelta tai tarvittaessa ulosoton kautta.
Lue lisää, miten voimme auttaa riitojen ratkaisuun ja oikeudenkäynteihin liittyvissä asioissa.
