Villy Lindfelt, juristi
villy.lindfelt@lakius.fi
044 2358 211
Varaa maksuton alkukartoitus >
Nollatuntisopimus ja vaihtelevan työajan sopimukset
Nollatuntisopimus, nollasopimus, tarvittaessa töihin kutsuttava, erikseen töihin kutsuttava ja ekstraaja. Mitä yhteistä niillä on? Ne ovat kaikki työsopimuksia tai oikeastaan työaikasopimuksia, eli vaihtelevan työajan sopimuksia, joissa (1) ei ole sovittu täsmällistä työaikaa, vaan työaika vaihtelee sopimuksen mukaisen minimin ja maksimin välillä, tai (2) on sovittu työaikajärjestelystä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työtä erikseen kutsuttaessa. Nollatuntisopimus on sellainen vaihtelevan työajan sopimus, jossa työsopimuksen mukainen työn vähimmäismäärä on nolla tuntia (esim. 0-35 tuntia viikossa).
Sovellettava laki ja työehtosopimukset
Laissa on rajoituksia ja säädetään muun muassa siitä, millä edellytyksin vaihtelevasta työajasta voidaan sopia, työaikaehdon muuttamisesta ja työajan vakiintumisesta, työnteon keskeisistä ehdoista annettavasta selvityksestä, sekä sairausajan ja irtisanomisajan palkasta. Keskeiset vaihtelevaa työaikaa koskevat säännökset ovat työsopimuslaissa (1:11, 2:4, 2:11, 6:4 a) ja työaikalaissa (30 a §).
Työehtosopimukset saattavat myös rajoittaa vaihtelevan työajan sopimusten solmimista – esimerkiksi PAM:in aloilla ei ole mahdollista solmia nollatuntisopimusta, eli sopimusta, jossa työn vähimmäismäärä on nolla tuntia, sillä esimerkiksi kaupan alan työehtosopimuksen mukaan työsopimuksessa tulee sopia keskimääräisestä vähimmäisviikkotyöajasta.
Mikä ei ole lain tarkoittamaa vaihtelevaa työaikaa
Lain tarkoittamaa vaihtelevaa työaikaa eivät ole esimerkiksi keskimääräinen työaika taikka liukuva työaika, joissa vuorokautinen tai viikottainen työaika saattaa vaihdella, mutta on sovittu kiinteästä työajasta (esimerkiksi keskimäärin 37,5 tuntia viikossa). Vaihtelevaa työajan sopimus ei ole myöskään sellainen sopimus, jossa jokaista työskentelykertaa varten sovitaan määräaikaisesta työsuhteesta. Vaihtelevaa työaikaa ei ole myöskään järjestely, jossa työntekijä päättää työajan pituudesta, kuten provisio- tai suoriteperusteisessa työssä.
Vaihtelevan työajan sopimuksen kesto
Vaihtelevan työajan työsopimus voi olla toistaiseksi voimassa tai määräaikainen.
Vaihtelevasta työajasta sopiminen
Vaihtelevan työajan työsopimuksessa on työaikajärjestelyjä koskeva työaikaehto, jonka mukaan (1) työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä, tai (2) työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.
Kenen aloitteesta voidaan sopia
Vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos sopimuksella katettava työnantajan työvoiman tarve on kiinteä. Niinpä työnantajan aloitteesta voi sopia vaihtelevasta työajasta vain, jos työvoiman tarve vaihtelee. Työvoiman tarvetta koskevan arvion tekee työnantaja, joka myös viime kädessä kantaa riskin arvionsa oikeellisuudesta.
Työntekijän aloitteesta vaihtelevasta työajasta sopimista ei sen sijaan rajoiteta. Vaikka vaihtelevan työajan sopimus oltaisiin tehty työntekijän aloitteesta, on työnantajalla on kuitenkin lisätyön tarjoamisvelvollisuus, jos tämä on palkkaamassa uutta työvoimaa.
Työsopimuksen työaikaehto
Vaihtelevasta työajasta sovitaan esimerkiksi työsopimuksen työaikaehdolla. Työsopimuksen työaikaehdolla tarkoiteaan työsopimuksessa sovittua työtuntimäärää. Vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Esimerkiksi jos työnantajan tiedossa on, että työtarve on 30-40 tuntia viikossa, ei työaikaehto saa olla 10-30 tuntia.
Työaikaehdon toteutumista tulee tarkastella
Työnantajan on vähintään 12 kuukauden välein tarkasteltava työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista ja työvoiman tarvetta. Jos työpaikalla on useita vaihtelevalla työajalla työskenteleviä, voidaan tarkastelu ajoittaa kaikilla samaan hetkeen – myös siis ennen kuin 12 kuukautta on kulunut.
Jos tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjottava työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta.
Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle tarkastelun ajankohta ja työntekijän tai hänen edustajansa pyynnöstä esitettävä kirjallinen selvitys tarkastelun tuloksesta ja sen perusteena olevista seikoista. Jos selvitystä ei saa tai anneta, työsuojeluviranomainen voi velvoittaa antamaan selvityksen sakon uhalla.
Jos työnantaja lopettaa työn tarjoamisen kokonaan, työnantajan on työntekijän pyynnöstä selvitettävä kirjallisesti tarjolla olevan työn vähentymisen syyt.
Kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisistä ehdoista
Vaihtelevaa työajan ehdot kuuluvat niihin tietoihin, jotka työnantajan tulee tarvittaessa antaa työsopimuslain 2:4 mukaan kirjallisena selvityksenä työsuhteen keskeisistä ehdoista. Tällaisesta selvityksestä on käytävä ilmi muun muassa (a) noudatettava työaika, sekä vaihtelevan työajan osalta (b) missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoiman tarvetta, ja (c) viikonpäivät ja kellonajat, joina työnantaja voi työaikalain mukaisesti teettää työtä ilman työntekijän kutakin kertaa varten antamaa suostumusta.
Selvitys on annettava, ellei tiedot käy ilmi työsopimuksesta. Noudatettavan työajan osalta selvitys on annettava 7 päivän kuluessa työn aloittamisesta ja vaihtelevan työjan osalta kuukauden kuluessa työn aloittamisesta.
Irtisanomisajan palkka
Pääsääntö on, että työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajalta säännönmukainen palkka. Työsopimuslaissa on kuitenkin erityissäännös irtisanomisajan palkasta noudatettaessa vaihtelevaa työaikaa. Sen mukaan jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Tällöin määritetään viikkokohtainen keskimääräinen tuntimäärä.
Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden. Irtisanomisajan palkka määräytyy vastaavalla tavalla myös silloin, kun on sovittu kiinteästä työajasta ja lisätyön määrä on irtisanomista viimeksi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana keskimäärin ylittänyt sovitun määrän vähintään nelinkertaisesti.
Sairausajan palkka
Pääsääntö on, että työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Sairausajan palkasta noudatettaessa vaihtelevaa työaikaa on kuitenkin oma säännös työsopimuslaissa.
Noudatettaessa vaihtelevaa työaikaa, oikeus sairausajan palkkaan syntyy, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu taikka olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä. Sairausajan palkka määräytyy vastaavalla tavalla myös silloin, kun on sovittu kiinteästä työajasta ja lisätyön määrä on sairausajan alkua viimeksi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana keskimäärin ylittänyt sovitun määrän vähintään nelinkertaisesti.
Lue lisää siitä miten voimme auttaa työoikeuteen liittyvissä asioissa.
