Villy Lindfelt, juristi
villy.lindfelt@lakius.fi
044 2358 211
Varaa maksuton alkukartoitus >
Verkossa tapahtuvan liiketoiminnan muodot
Tässä kirjoituksessa perehdytään kolmeen tyypilliseen digitaalisen liiketoiminnan muotoon ja niihin liittyviin juridisiin kysymyksiin:
verkkokauppa (erityisesti fyysiset tuotteet),
pilvipalvelut ja digitaalisten sisältöjen verkkokaupat ja
mobiilisovellusten liiketoiminta.
Verkkokaupalla tarkoitetaan tässä yhteydessä verkkosivustolla toimivaa kauppaa, josta voidaan tilata fyysisiä tuotteita tai palveluja toimitettavaksi asiakkaalle. Pilvipalvelulla tarkoitetaan verkkosivuston kautta käytettävää palvelua, kuten vaikkapa sähköpostisovellukset (Gmail), sosiaalisen median kanavat (Youtube), suoratoistopalvelut (Netflix, Viaplay) ja pilvitallennuspalvelut (Dropbox, Google). Myös business-to-business toimialoilla pilvipalveluna tarjotaan yhä useammin myös perinteisiä lisensointiin pohjautuvia ohjelmistotuotteita verkon yli käytettävinä pilvipalveluina (esim. MS Office).
Digitaalisessa kanavassa pienikin voi “toimia isosti”. Verkko- tai sovellusnäkyvyys on yrityksen näyteikkuna ja se voi olla täysin laadukkaasti ja ammattitaitoisesti toteutettu riippumatta yrityksen koosta. Yksi keskeinen ulospäinkin näkyvä seikka on digitaaliseen liiketoimintaan liittyvän juridiikan tunteminen ja tämän asian välittyminen palvelun kautta – esimerkiksi asianmukaisin toimitus- ja palveluehdoin, tietosuojaselostein, tuote- ja hintatiedoin sekä lainmukaisia markkinointitapoja noudattaen. Kun asianmumainen dokumentaatio löytyy, se herättää luottamusta asiakkaissa ja voi näin ollen jopa nostaa verkkokaupan konversiota, eli kasvattaa myyntiä. Tämä kirjoitus käsittelee tiivistetysti seuraavia asioita:
mikä lainsäädäntö tulee sovellettavaksi verkossa tapahtuvaan liiketoimintaan, ja
millaisia juridisia asiakirjoja tulee laatia kyseistä liiketoimintaa varten.
Sovellettava lainsäädäntö
Mikä lainsäädäntö tulee sovellettavaksi digitaaliseen liiketoimintaan? Keskeinen vaikuttava tekijä on se, kenelle tuotteita ja palveluja myydään.
Kuluttajansuojalaki (KSL). Mikäli verkkokaupan, pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen asiakkaana ja käyttäjänä on kuluttajalainsäädännön mukaan kuluttajaksi katsottava henkilö, on liiketoiminnassa otettava huomioon myös kuluttajansuojalain pakottavat säännökset koskien esimerkiksi tuote- ja ennakkotietojen antamista, hintojen ilmoittamista, sopimusehtoja, digitaalisia sisältöjen tarjoamista ja etämyyntiä. Kuluttajansuojalakiin on tullut vuonna 2022 ja tulee edelleen vuoden 2023 alusta voimaan koko joukko sellaisia lakimuutoksia, joilla on myös vaikutusta digitaaliseen liiketoimintaan ja jotka on syytä huomioida liiketoiminnan suunnittelussa (mm. uusi digisopimuksia koskeva 5 a luku, 5 luvun virhesääntelyä koskevat päivitykset, uusi henkilöön kohdistuvia palveluja koskeva 9 a luku ja vuoden 2023 alusta päivittyvät kotimyynnin, hinnanalennusilmoitusten, verkossa toimivien markkinapaikkojen ja kuluttaja-arvostelujen säännökset. Sovellettavaksi tulevat erityisesti:
KSL 2 luvun markkinointisäännöt; KSL 5 luvun viivästystä ja virhettä koskevat säännöt; KSL 5 a luvun säännökset digitaalisia sisältöjä ja digitaalisia palveluja koskevista sopimuksista; KSL 6 luvun etämyyntiä koskevat säännökset; Sähköistä suoramarkkinointia koskevat säännökset laissa sähköisen viestinnän palveluista (24 luku, 200 §); Tiedonantovelvoitteita koskevat säännökset sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 22 luvussa; Tiedonantovelvoitteita koskevat säännökset palveluiden tarjoamista koskevassa laissa (2:7 ja 2:8); Kuluttajahinnan ilmoittamista markkinoinnissa koskeva asetus; sekä Vajaavaltaisen asemaa koskevat säännökset laissa holhoustoimesta (4:23-26).
Tietosuojaa ja evästeitä koskeva lainsäädäntö. Tuotetta tilattaessa verkkokaupasta taikka pilvipalvelua tai mobiilisovellusta käytettäessä asiakas yleensä joutuu antamaan itsestään henkilötietoja. Asiakkuus tai palvelun käyttö ei välttämättä ole edes mahdollista ilman tietojen antoa. Palveluntarjoaja saattaa myös ulkoistaa osin henkilötietojen käsittelyä, esimerkiksi tallentaessaan tiedot kolmannen osapuolen palvelimille sopimusten perusteella. Niinpä henkilötietojen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö, kuten EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain noudattaminen, on keskeisessä roolissa digitaalisessa liiketoiminnassa. Huomioon on otettava myös verkkosivustolla käytettäviä evästeitä koskeva lainsäädäntö ja Traficomin ohjeistus koskien evästesuostumuksia ja evästeselosteita.
Sopimusoikeus. Sopimuksia tehdään yleensä palvelun tai sovelluksen kehittämisestä ja muista alihankinnoista, kuten palvelun hostingista tai jakelusta, sekä tuotteen ostamisesta taikka pilvipalvelun tai sovelluksen käyttämisestä loppuasiakkaan kanssa. Niinpä sopimusjuridiikka ja yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet ovat keskeisessä roolissa digitaalisessa liiketoiminnassa.
Immateriaalioikeudet. Digitaalisen liiketoiminnan koko arvonmuodostus on usein aineettomissa seikoissa - brändissä, teknologisissa innovaatioissa, kehitetyssä ohjelmistossa, liikesalaisuuksissa ja muotoilullisissa seikoissa. On tärkeää, että yritys varmistaa saavansa itselleen liiketoiminnan jatkuvuuden turvaavat aineettomat oikeudet muun muassa rekisteröimällä oikeuksia tai siirtämällä aineettomia oikeuksia itselleen sopimuksin. Toisaalta, tulee myös varmistaa ettei loukata kenenkään kolmannen osapuolen aineettomia oikeuksia ja rajata riskejä loukkaustilanteiden varalta. Tähänkin sopimus on tärkeä instrumentti.
Verotus. Verotusta koskevat kysymykset liittyvät erityisesti arvonlisäveroon ja niihin tilanteisiin, kun digitaalisen liiketoiminnan kohderyhmänä on myös ulkomaiset asiakkaat. tulee myös huomioida se, onko loppuasiakas yksityishenkilö (eli kuluttaja) vai yritysasiakas.
Kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset. Mikäli digitaalinen liiketoiminta on kansainvälistä, herää kysymykset muun muassa siitä, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan palveluntarjoajan ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen, missä mahdolliset riidat ratkaistaan ja onko esimerkiksi osapuolten välistä riitaisuutta koskeva tuomio täytäntöönpanokelpoinen palveluntarjoajan maassa.
Sektorikohtainen lainsäädäntö. Riippuen pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen luonteesta, sovellettavaksi voi tulla myös esimerkiksi finanssialaa koskevaa erityislainsäädäntöä taikka terveydenhuollon palveluja koskevaa lainsäädäntöä.
Mitä juridisia asiakirjoja tarvitaan
1. Verkkokaupan toimitusehdot
Keskeinen juridinen asiakirja verkkokaupan osalta on toimitusehdot. Verkkokaupassa vaadittavien toimitusehtojen osalta keskeinen merkitys on sillä, onko verkkokauppa suunnattu kuluttaja-asiakkaille vai yritysasiakkaille.
Kuluttaja-asiakkaiden osalta kuluttajansuojalainsäädäntö asettaa vaatimuksia verkkokaupassa annettaville tiedoille ja toimitusehdoille, kun taas B2B-kaupan osalta ei ole pakottavaa sääntelyä. Kuluttaja-asiakkaille annettavien tietojen vaatimus perustuu siihen, että verkkokauppa katsotaan kuluttajansuojalain tarkoittamaksi etämyynniksi, joten verkkokauppiaan on otettava tietojen annossa ja sopimusehdoissa huomioon kuluttajansuojalain etämyyntiä koskevat ennakkotietovaatimukset (kts. jäljempänä oma kappale koskien ennakkotietoja).
Ehdot voidaan B2B-kaupassa räätälöidä vapaammin tilanteeseen sopivaksi, toisaalta on mahdollista ottaa kuluttajaa koskevista vaatimuksista referenssiä myös B2B-kaupan ehtoihin.
Verkkokaupassa sopimus tehdään yleensä siten, että asiakas kerää tuotteet (tai palvelut) ostoskoriin, siirtyy kassalle, täyttää tilaajan yhteystiedot ja toimitusosoitteen, sekä aktiivisesti hyväksyy yleiset toimitusehdot osaksi sopimuksen ehtoja ja ilmaisee sopimuksentekotahtonsa klikkaamalla sopimuksen syntymistä ja sopimusehtojen hyväksymistä koskevaa painiketta.
2. Pilvipalvelun käyttöehdot
Pilvipalvelussa on kyse siitä, että tiedot, palvelut tai ohjelmistot sijaitsevat ja ovat käytettävissä verkossa eivätkä ne ole asennettuna tai muutenkaan sijaitse käyttäjän tietokoneella tai päätelaitteella. Sen sijaan ohjelmistot ja tiedot sijaitsevat palveluntarjoajan palvelimilla, joihin käyttäjä saa pääsyn verkkosivuston kautta. Tyypillisiä pilvipalveluja ovat esimerkiksi sähköposti (Gmail), sosiaaliset mediat (Facebook, Instagram) ja tallennuspalvelut (Dropbox). Tosin moni pilvipalvelu toimii ja on käytettävissä myös sovelluskaupasta ladattavalla sovelluksella. Sopimusmielessä pilvipalvelun käytöstä tehdään palvelu- tai käyttösopimus, kun ohjelmistolisenssisopimukset ovat juridiselta luonteeltaan immateriaalioikeuksien lisenssisopimuksia.
Pilvipalvelusopimukset tehdään usein sähköisesti palvelun verkkosivustolla samassa yhteydessä kun rekisteröidytään palvelun käyttäjäksi. Toisaalta, varsinkin sellaisissa B2B-pilvipalveluissa, joissa käyttäjävolyymit ovat lukumääräisesti pienempiä, saatetaan sopimus tehdä jopa kirjallisesti allekirjoitettuna tai sähköisesti allekirjoitettavana sopimuksena. Sopimuksen liitteenä on yleensä palvelun käyttöehdot (Terms of Use), jotka hyväksytään osaksi sopimusehtoja click-wrap -menettelyllä.
3. Loppukäyttäjän lisenssisopimus (sovellukset)
Mobiilisovelluksilla tarkoitetaan sovelluskaupasta, kuten Apple App Storesta tai Google Playsta ladattavia sovellusohjelmistoja, jotka asennetaan älypuhelimeen tai tablettiin. Mobiilisovelluksia koskevassa liiketoiminnassa sopimusprosessi on kaksivaiheinen.
Ensin on tehtävä jakelusopimus sovelluskaupan kanssa sovelluksen jakelua koskien. Nämä ovat aika lailla ”ota tai jätä” sopimuksia, eli ehdoista ei juurikaan ole mahdollista neuvotella. Sisältö tulisi toki kuitenkin tuntea ja ymmärtää, eli vaikka et voikaan vaikuttaa ehtoihin, sinun tulisi ymmärtää mihin sitoudut ja mitä oikeuksia ja velvoitteita sinulla on jakelusopimuksen perusteella. Jakelusopimuksen sisällön tunteminen on siinä mielessä tärkeää, että sen ehdot ja velvoitteet yleensä vaikuttavat suoraan sovellukselta vaadittaviin toiminnallisuuksiin ja luovat kehittäjälle muita velvoitteita.
Mikäli mobiilisovellus on maksullinen sovellus, on sovelluskauppa perinteisesti ottanut jaeltavista sovelluksista komission. Vähittäismyyntihinnan asettaa kuitenkin sovelluskehittäjä -- muutoinhan sovelluskauppa rikkoisi kilpailuoikeudellisia säännöksiä, mikäli se määräisi sovellusten vähittäishinnat. Komission lisäksi sovelluskauppa saattaa periä vuosimaksun ohjelmaan kuulumisesta.
Kun loppukäyttäjä lataa päätelaitteeseensa sovelluskaupasta mobiilisovelluksen ja/tai rekisteröityy sen käyttäjäksi, tulee sen usein samalla hyväksyä ja tehdä click-wrap-mekanismilla sovelluksen käyttöehdot tai lisenssisopimus (eng. EULA, eli End User License Agreement). Sekä Google että Apple sisällyttävät jakelusopimuksiinsa malli-EULA:n, joka tulee sovellettavaksi, mikäli sovelluskehittäjä ei laadi ja ota käyttöön omia käyttöehtoja sovellukselle.
Oma vai sovelluskaupan malli-EULA?
Keskeinen kysymys kuuluu tulisiko laatia omat käyttöehdot vai onko sovelluskaupan jakelusopimukseen sisältyvä EULA riittävä? Varmasti voi sanoa, että se on siinä mielessä riittävä, että malli-EULA ei ole mitenkään kovin epäedullinen sovelluskehittäjälle. Tiettyjä ehtoja kuitenkin voi olla tarvetta muuttaa ja lisätä sovelluksen luonteesta ja sen kohderyhmästä riippuen.
Esimerkiksi kuluttajasovelluksissa tulisi huolehtia siitä, että käyttöehdoissa otetaan huomioon kuluttajansuojalain pakottavat säännökset. Myös sovellettavaa lakia ja riitojen ratkaisua koskevat ehdot saattavat olla lähtökohtaisesti aika eksoottiset, eli niiden lokalisointi on usein myös tarpeen.
4. Tietosuojaseloste
Tietosuojaseloste (eng. privacy policy tai privacy statement) on se julkinen asiakirja, jolla rekisterinpitäjä kertoo rekisteröidyille, eli ihmisille, mitä tietoja heistä kerätään, miksi ja millaisin periaattein. Rekisterinpitäjä on se, joka määrää henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset. Digitaaliseen liiketoimintaan liittyy lähes varmuudella asiakkaiden ja käyttäjien henkilötietojen käsittelyä, joten tietosuojaseloste on laadittava ja pidettävä saatavilla. Laatimalla ja pitämällä saatavilla tietosuojaselosteen rekisterinpitäjä täyttää tälle laissa, erityisesti EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa (GDPR), säädettyjä informointivelvoitteitaan. GDPR määrittelee mitä tietosuojaselosteen tulee sisältää, mitä sen laatimisessa tulee ottaa huomioon ja millä tavalla tietosuojaseloste tulee toimittaa rekisteröidylle ja pitää saatavilla.
5. Evästeseloste ja evästeiden hallintatyökalu
Ns. Planet49-oikeustapauksen ja Traficomin evästeitä koskevan ohjeistuksen myötä ei-välttämättömät evästeet edellyttävät sivustokävijän suostumusta, jonka tulee olla EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukainen. Se tarkoittaa, että vanha "jatkamalla hyväksyt" tapa suostumuksen antamiseen selainasetuksessa siten, että sivuston käytön jatkaminen tulkitaan suostumukseksi, ei ole enää hyväksyttävä ja riittävä. Verkkokauppa ja pilvipalvelu käyttävät melko todennäköisesti ei-välttämättömiä evästeitä muun muassa markkinoinnin kohdentamiseksi ja analytiikkaan. Käytännössä Traficomin uusi ohjeistus tarkoittaa, että sivustolla olisi hyvä olla käytössä evästetyökalu suostumusten hallintaan, dokumentointiin ja muuttamiseen sekä sivustolla olevien evästeiden säännölliseen auditointiin. Työkalu auttaa myös evästeselosteen laatimisessa. Traficomin ohjeistus ottaa myös kantaa siihen, mitä evästeselosteen tulisi sisältää.
6. Tietojenkäsittelysopimus (ns. DPA)
Verkkokauppa, pilvipalvelu ja/tai mobiilisovellus saattaa olla suunnattu yritys- ja organisaatiokäyttäjille, jotka tallentavat kauppaan, sovellukseen tai palveluun sellaisia henkilötietoja, jonka rekisterinpitäjänä kyseinen yritys tai organisaatio toimii. Verkkokauppa, pilvipalvelu tai sovellus ei saa tällöin käsitellä kyseisiä tietoja mihinkään omiin tarkoituksiinsa. Tätä oikeussuhdetta kuvataan tietosuojalainsäädännössä rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän väliseksi suhteeksi ja tietosuojalainsäädäntö edellyttää kirjallisen tietojenkäsittelysopimuksen solmimista osapuolten välillä. Tietosuojalainsäädäntö määrittelee mitä ehtoja sopimuksen tulee sisältää. Mikäli käsittelijä-rekisterinpitäjä -suhde on mahdollinen, on tietojenkäsittelyehdot syytä integroida osaksi kaupallisen sopimuksen ehtoja.
7. Ennakkotiedot, ostaminen ja maksaminen, tilausvahvistus ja kaupan peruuttaminen (kuluttajakauppa)
Ennakkotiedot
Etämyynnissä, kuten siis myös verkkokaupassa, kuluttajalle on tarjottava tiettyjä tietoja jo ennen sopimuksen tekemistä. Kuluttajansuojalaki sisältää luettelon näistä asioista. Verkkokaupan suunnitteluvaiheessa on siis hyvä käydä lista läpi ja varmistaa, että tiedot löytyvät asianmukaisesti esimerkiksi joko tuote-esittelysivuilta taikka sopimusehdoista. Osa tiedoista sopii luontevammin esimerkiksi tuotesivulle, osa taas toimitusehtoihin.
Kuluttajansuojalain sisältämä ennakkotietoluettelo toimii hyvänä ohjenuorana myös verkkokaupan toimitusehtojen laatimisessa. Tämä ennakkotietoja koskevien vaatimusten noudattaminen ei siis ole pakollista B2B-verkkokaupoille, mutta soveltuvin osin tiedoista voi olla joka tapauksessa hyvä informoida myös B2B-asiakasta – ne voivat olla jopa sellaisia tietoja, jotka nostavat verkkokaupan konversiota, eli sitä, että verkkosivuston kävijöistä saadaan muodostettua asiakkaita.
Ostaminen ja maksaminen
Verkkosivustolla tulee esittää myös viimeistään tilausmenettelyn käynnistyessä mahdollisista toimitusrajoituksista (esim. maantieteelliset rajoitukset) sekä siitä, mitkä maksuvälineet hyväksytään maksutavoiksi. Toimitusrajoitukset voidaan esittää esimerkiksi viimeistään ostoskorisivulla (mieluiten ehkä jo tuotesivuilla) ja maksutavat on hyvä esittää viimeistään siirryttäessä kassalle verkkokaupassa. Usein nämä esitetään logoina tai valmiina maksupalveluina, joita ovat esimerkiksi Paytrail ja Checkout.
Maksutapojen esittäminen sivuston alatunnisteessa logoina tai muuten näkyvästi usein herättää luottamusta verkkokauppaan ja voi madaltaa kynnystä siinä asiointiin, joten myös markkinoinnillinen puoli on hyvä huomioida maksutapojen esittämisessä. Tyypillisiä maksuvaihtoehtoja ovat laskulla maksaminen, luottokorttimaksu, verkkopankkimaksu, postiennakkomaksu ja osamaksu.
Mikäli ostetut tuotteet tai palvelut toimitetaan vasta maksusuorituksen vastaanottamisesta tai sen jälkeen kun maksukortin myöntäjä on vahvistanut ostotapahtuman, tulisi tästä mainita toimitusehdoissa.
Tilausvahvistus
Kuluttajalle on toimitettava tilausvahvistus tehdystä sopimuksesta kohtuullisessa ajassa sopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden luovutusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen aloitetaan. Tämä kannattaa tehdä esimerkiksi automaattisesti lähetettävänä sähköpostiviestinä. Vahvistus on toimitettava pysyvällä tavalla, ja siihen tulee sisällyttää edellä mainitut ennakkotiedot sekä peruuttamislomake ja -ohje, jollei elinkeinonharjoittaja ole toimittanut näitä kuluttajalle pysyvällä tavalla jo aiemmin.
Jos verkkokauppa myy digitaalisia sisältöjä, ja jos digitaalisen sisällön toimittaminen sähköisesti aloitetaan jo ennen peruuttamisajan päättymistä, vahvistuksen tulee sisältää myös kuluttajan mahdollisesti antama ennakkosuostumus palvelun toimittamisen aloittamiselle ennen peruuttamisoikeuden päättymistä sekä kuluttajalle toimitettu ilmoitus ennakkosuostumuksen vaikutuksesta peruuttamisoikeuteen.
Kaupan peruuttaminen
B2B-kaupassa asiakkaalla ei ole lakisääteistä oikeutta peruuttaa kauppaa, ellei palveluntarjoaja tai myyjä halua sellaista mahdollisuutta erikseen tarjota asiakkaalle. Mikäli myyjä tarjoaa tällaisen mahdollisuuden asiakkaalle, on peruuttamisen ehdot syytä määritellä selkeästi toimitusehdoissa.
Kuluttajakaupassa tilanne on toinen. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä peruuttamislomakkeella tai muulla yksiselitteisellä tavalla yrityksen viimeistään 14 päivän kuluttua palvelusopimuksen tai sähköisesti toimitettavaa digitaalista sisältöä koskevan sopimuksen tekemisestä, kauppasopimuksessa tavaran tai viimeisen tavaraerän vastaanottamisesta taikka, jos kyse on tavaroiden säännöllisestä toimittamisesta, ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta.
Peruuttamisoikeudesta on tärkeä informoida kuluttaja-asiakasta, sillä jos yritys on laiminlyönyt antaa edellisessä kappaleessa mainitut tiedot kuluttajalle, peruuttamisaika päättyy vasta 12 kuukauden kuluttua aiemmin mainitun 14 päivän määräajan päättymisestä taikka, jos yritys korjaa puutteen tänä aikana, 14 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja sai nämä tiedot. Jos yritys tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden ilmoittaa peruutuksesta verkkosivustonsa kautta, yrityksen on ilmoitettava tällä tavoin toimitetun peruuttamisilmoituksen saapumisesta kuluttajalle viipymättä pysyvällä tavalla.
Kuluttajan peruuttamisoikeus ei ole kuitenkaan ehdoton ja rajoitukseton. Kuluttajansuojalaki sisältääkin luettelon tilanteista, joissa peruuttamisoikeutta ole.
Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, hänen on palautettava vastaanottamansa tavara viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä, jollei yritys ole sitoutunut noutamaan tavaraa itse. Kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kuluista, jollei yritys ole sitoutunut vastaamaan niistä. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta maksaa palautuskuluja, jos yritys on laiminlyönyt kertoa tästä esimerkiksi toimitusehdoissa.
Yrityksen on viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava kuluttajalta saadut suoritukset lukuun ottamatta ylimääräisiä kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet kuluttajan valitsemasta muusta kuin yrityksen tarjoamasta edullisimmasta vakiotoimitustavasta. Yrityksellä on kuitenkin oikeus pidättyä maksujen palautuksesta, kunnes hän on saanut tavaran takaisin tai kunnes kuluttaja on osoittanut lähettäneensä tavaran takaisin, ellei yritys ole velvollinen noutamaan tavaraa itse. Yrityksen on palautettava saamansa suoritukset sillä maksutavalla, jota kuluttaja käytti alkuperäisessä liiketoimessa, ellei kuluttaja ole nimenomaisesti suostunut muuhun järjestelyyn. Suoritusten palauttamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kustannuksia.
Lue lisää, miten voimme auttaa digitaaliseen liiketoimintaan, sopimusoikeuteen, markkinointioikeuteen ja tietosuojaan liittyvissä asioissa.
KIRJOITTAJA
Villy Lindfelt, LAKIUS
Juristi, OTM, KTM ja LL. M.
+358 44 2358 211
villy.lindfelt@lakius.fi
Villy Lindfeltillä on yli 10 vuoden kokemus yritysjuridiikasta niin lakimiehenä lakitoimistossa kuin yhtiöjuristina yrityksessä. Hänen osaamisalueitaan ovat sopimusoikeus, tietosuoja, työoikeus, sekä markkinointi-, immateriaali- ja teknologiaoikeuteen liittyvät asiat. Hän avustaa asiakkaitaan usein digitaalisen liiketoiminnan juridiikkaa koskevissa asioissa.
