Villy Lindfelt, juristi
villy.lindfelt@lakius.fi
044 2358 211
Varaa maksuton alkukartoitus >
Jälleenmyyntisopimus ja agenttisopimus ovat tapoja järjestää tuotteiden jakelu
Vaihtoehtoja tuotteiden tai palvelujen jakelemiseksi loppuasiakkaille on useampia. On myös mahdollista – ja hyvin todennäköistäkin, että hyödynnetään samanaikaisesti useampia eri jakelumalleja. Keskeiset vaihtoehdot jakelun järjestämiseksi ovat (1) suoramyynti, (2) myynti oman myynti- tai tytäryhtiön kautta, (3) agentti, eli epäitsenäinen kauppaedustaja ja (4) itsenäinen jälleenmyyjä. Kukin näistä esitellään alla hieman tarkemmin.
Jakelumallin valintaan vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa: (a) valmistajan tuotteiden laadulliset ominaisuudet ja tuotteiden monimutkaisuus; (b) markkinoiden luonne, merkityksellisyys, laajuus sekä valmistajan markkinaan kohdistuvat pitkän aikavälin odotukset; (c) valmistajan tarve kontrolloida jakelukanavan toimintaa; (d) valmistajan tarve säilyttää itsellään suoria asiakassuhteita (e) valmistajan taloudelliset ja organisatoriset resurssit; (f) jakelijan taloudelliset ja organisatoriset resurssit; (g) immateriaalioikeudellisen suojan tarve; (h) jakeluun liittyvät taloudelliset ja oikeudelliset riskit; sekä (i) juridiset tekijät, kuten verolainsäädäntö ja kilpailuoikeudellisten normien sovellettavaksi tuleminen.
1. Suoramyynti
Yksi tapa myydä tuotteita asiakkaille on suoramyynti (direct sales), jossa valmistaja myy itse tuotteensa suoraan loppuasiakkaille. Näin usein kansainvälistyminen alkaakin, yksittäisten myyntisopimusten muodossa. Tämä tarkoittaa, että valmistaja ja loppuasiakas ovat suoraan keskenään sopimussuhteessa. Niinpä myös sopimusperusteinen vastuu loppuasiakasta kohtaan syntyy valmistajalle ja asiakas voi esittää valmistajalle esimerkiksi tavaran virheestä tai toimituksen viivästymisen johdosta vaatimuksia, kuten korjausta tai uutta toimitusta tai vahingonkorvausta. Suoramyynnissä kaupan toteuttamiseen ei osallistu välikäsinä ketään kolmansia eikä ole mitään jakelua koskevaa jälleenmyyntisopimustakaan.
2. Oma Myyntiyhtiö
Valmistaja voi hoitaa jakelun myös perustamalla myyntiyhtiön tai yritysjärjestelyn kautta ostaa markkinoilla jo toimiva tuotteiden jakeluun erikoistuneen yrityksen.Tällöin tuotteiden kauppaa koskeva sopimussuhde syntyy tytäryhtiönä toimivan myyntiyhtiön ja loppuasiakkaan välillä. Tätä ennen valmistaja on myynyt tuotteensa väliportaana toimivalle myyntiyhtiölleen. Loppuasiakas ei voi tässä tilanteessa lähtökohtaisesti esittää suoria vaatimuksia emoyhtiönä toimivalle valmistajalle, vaan ainoastaan tuotteet myyneelle tytäryritykselle. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että valmistaja hoitaa tuotteidensa jakelun loppuasiakkaille sisäisin järjestelyin turvautumatta kolmansiin osapuoliin.
Jälleenmyyntisopimus on kuitenkin keskeinen instrumentti myös tässä mallissa, sillä valmistajan intressissä on usein solmia jälleenmyyntisopimus myyntiyhtiönä toimivan tytäryrityksensä kanssa esimerkiksi verotus- ja sopimusriskisyistä.
3. Agentti (epäitsenäinen kauppaedustaja)
Usein valmistaja turvautuu välikäsiin järjestäessään tuotteidensa jakelun. Jakelijalla voi olla parempi paikallinen markkinatuntemus sekä valmiit kontaktit loppuasiakkaisiin. Kauppaedustajalla (commercial agent) tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa päämiehen kanssa tekemässään edustussopimuksessa on sitoutunut tämän lukuun jatkuvasti edistämään tavaroiden myyntiä tai ostoa hankkimalla tarjouksia päämiehelle tai päättämällä tämän nimissä myynti- tai ostosopimuksia.
Kauppaedustajan päätehtävä on siten neuvotella ja, yleensä vain poikkeuksellisesti, solmia sopimuksia loppuasiakkaiden kanssa päämiehensä lukuun ja nimissä. Käytännössä kauppaedustajan toteuttamassa neuvottelussa on kyse siitä, että tämä hankkii päämiehelleen tarjouksia tavaroiden ostamisesta. Kun kauppaedustaja sitten välittää tällaisen tarjouksen päämiehelleen, päämiehellä on valta päättää, haluaako hän sitoutua sopimukseen hyväksymällä tarjouksen vai ei. Mahdollinen kauppa valmistajan ja loppuasiakkaan välillä tapahtuu valmistajan määräämin ehdoin. Tavaran kauppaa koskeva sopimussuhde syntyy asiakkaan ja päämiehen välille ja kauppaedustaja saa työstään välityspalkkion eli komission. Näin ollen päämies myös kantaa riskin asiakkaan sopimusvelvoitteiden täyttämättä jäämisestä ja siten esimerkiksi asiakkaan maksukyvyttömyydestä.
Valinta agentin ja itsenäisen jälleenmyyjän kesken on kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta merkittävä päätös. Kilpailusäännöksiä ei sovelleta kauppaedustajaan, mutta sovelletaan kyllä itsenäiseen jälleenmyyjään.
4. Itsenäinen jälleenmyyjä
Agentin ohella toinen keskeinen tapa hyödyntää kolmansia osapuolia tuotteiden jakelussa on järjestää jakelu itsenäisen jälleenmyyjän (independent distributor) kautta. Toisin kuin agentti, itsenäinen jälleenmyyjä toimii omaan lukuunsa ja omissa nimissään myydessään valmistajan valmistamia tuotteita loppuasiakkaille. Itsenäisiin jälleenmyyjiin perustuvassa jakelumallissa valmistaja myy tuotteet ostaja-jälleenmyyjälle, joka taas myy tuotteet edelleen loppuasiakkaille. Suoraa asiakas- ja sopimussuhdetta loppuasiakkaan ja valmistajan välille ei synny. Koska valmistaja myy tuotteet itsenäiselle jälleenmyyjälle, on jälleenmyyntisopimukseen olennaista sisällyttää tavaroiden myyntiä valmistajalta jälleenmyyjälle koskevat ehdot. Jälleenmyyjä kantaa myös kaupallisen riskin suhteessa loppuasiakkaaseen, eli esimerkiksi riskin asiakkaan maksukyvyttömyydestä. Lisäksi jälleenmyyjä kantaa riskin myös siitä, ettei se saa valmistajalta ostamiaan tuotteita lainkaan myydyksi.
Agentti ja itsenäinen jälleenmyyjä eroavat oikeudellisesti toisistaan erityisesti siksi, että agentin hyväksi on säädetty useissa maissa, myös Suomessa, pakottavaa erityislainsäädäntöä, kun taas itsenäiseen jälleenmyyjään sovelletaan lähinnä sopimusoikeudellisia yleislakeja sekä yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.
Jälleenmyyjä, agentti, kauppaedustaja… termit menevät usein sekaisin, mutta sopimuksessa on syytä ilmaista asia selvästi!
Tarkkana termien osalta!
Jakelusopimusta solmittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota termeihin ja pyrkiä viittaamaan selkeästi ja yksiselitteisesti joko kauppaedustajaan/agenttiin tai itsenäiseen jälleenmyyjään riippuen siitä, millaisnn jakelusuhde halutaan solmia. Yleensä ei ole kenenkään etu, että sopimuksen ja oikeussuhteen luonne on epäselvä. Riippumatta siitä, käytetäänkö sopimuksessa termiä kauppaedustaja vai itsenäinen jälleenmyyjä viitattaessa jakelusta vastaavaan sopijapuoleen, on sopimus ehtotasolla muotoiltava siten, että se vastaa valittua jakelumuotoa.
Valinnan tekeminen jälleenmyyjän ja agentin välillä
Yleistä
Valinta jakelun järjestämiseksi agentin tai itsenäisen jälleenmyyjän kautta riippuu erityisesti siitä, miten paljon valmistaja haluaa säilyttää itsellään loppuasiakassuhdetta koskevaa kontrollivaltaa, valmistajan riskinkantokyvystä ja -halukkuudesta sekä siitä, millainen merkitys jakelusopimussuhteen päättymisen jälkeen mahdollisesti suoritettavaksi tulevilla velvoitteilla ja hyvityksillä on valmistajalle sekä verotusnäkökohdilla.
Aitoon agenttisuhteeseen ei tule sovellettavaksi EU:n kilpailunormit, joten tällä seikalla saattaa olla myös huomattava vaikutus jakelumuodon valintaan. Tämä liittyykin läheisesti siihen seikkaan, miten paljon valmistaja haluaa säilyttää itsellään tuotteiden myyntiä ja myynnin ehtoja koskevaa kontrollivaltaa.
Jälleenmyyjän vs. agentin irtisanominen
Itsenäinen jälleenmyyjä eroaa agentista merkittävästi erityisesti irtisanomisajan pituuden sekä irtisanomisen jälkeen suoritettavaksi tulevan hyvityksen osalta (goodwill indemnity). Useissa maissa, myös Suomessa, kauppaedustajan hyväksi on olemassa pakottavia lainsäännöksiä kyseisistä seikoista, kun taas itsenäisen jälleenmyyjän osalta mainitut seikat kuuluvat normaalin sopimusvapauden piiriin. Lähtökohtaisesti siis itsenäisen jälleenmyyjän kanssa solmitun jälleenmyyntiopimuksen irtisanomisajan pituudesta ei ole pakottavia säännöksiä eikä valmistajan suoritettavaksi tule jälleenmyyntisopimuksen päättymisestä johtuvia hyvityksiä. Tällä asialla on tai ainakin voi olla merkittävä vaikutus valmistajan taloudelliseen asemaan.
Kauppaedustajalain 23 §:n mukaan toistaiseksi voimassa oleva edustussopimus voidaan irtisanoa päättymään irtisanomisajan kuluttua. Milloin sopimus irtisanotaan ensimmäisen sopimusvuoden aikana, irtisanomisaika on yksi kuukausi. Tämän jälkeen irtisanomisaika pitenee yhdellä kuukaudella jokaiselta alkavalta sopimusvuodelta. Pisin irtisanomisaika on kuitenkin kuusi kuukautta.
Agentin oikeus hyvitykseen sopimuksen päättyessä
Sopimuksen päättyessä agentille maksettavasta hyvityksestä määrätään kauppaedustajalain 28 §:ssä. Säännöksen mukaan kauppaedustajalla on oikeus saada hyvitystä enintään määrä, joka vastaa kauppaedustajan yhden vuoden palkkioita viiden viimeksi kuluneen vuoden palkkioiden keskimäärän mukaan laskettuna.
Milloin edustussopimus on ollut voimassa lyhyemmän ajan kuin viisi vuotta, lasketaan palkkioiden keskimäärä sopimuksen koko voimassaoloaikana maksettujen palkkioiden mukaan. Hyvityksen saaminen edellyttää, että kauppaedustaja on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut kauppaa aikaisempien asiakkaiden kanssa ja tästä koituu päämiehelle merkittävää etua edustussopimuksen lakkaamisen yhteydessä tai sen jälkeen.
Lisäksi hyvityksen saaminen edellyttää, että sitä on pidettävä kohtuullisena. Irtisanomisajan pituudesta ja hyvityksen suorittamisvelvollisuudesta on säännökset myös EU:n neuvoston kauppaedustajadirektiivissä, joten tietyn tasoista pakottavan lain antamaa suojaa saavat kauppaedustajat ainakin silloin, kun jakelusuhteeseen tulee sovellettavaksi jonkin EU-jäsenvaltion kansallinen kauppaedustajalaki.
Jälleenmyyntisopimuksen tekeminen
Jälleenmyyntisopimus on vapaamuotoinen sopimus, jonka täsmällinen sisältö määräytyy yleensä tapauskohtaisesti olosuhteiden, sopimukselle asetettavien tavoitteiden ja osapuolten yhteisen tarkoituksen perusteella. Pätevälle jälleenmyyntisopimukselle ei ole myöskään olemassa mitään määrämuotovaatimusta, vaan sopimus voi syntyä suullisesti, kirjallisesti taikka tosiasiallisen käyttäytymisenkin perusteella. Jälleenmyyntisopimus ei siten ole tyypillisesti aina samansisältöinen vakiosopimus, vaan sisältö vaihtelee tapauskohtaisesti. On kuitenkin tiettyjä asioita ja sopimusehtoja, joita jälleenmyyntisopimukseen yleensä sisällytetään.
Valmistajan päävelvoitteet
Yksi tapa jäsentää jälleenmyyntisopimuksen ehtoja on jakaa sopimuksen keskeiset ehdot kahteen ryhmään: valmistajan päävelvoitteisiin ja jälleenmyyjän päävelvoitteisiin. Valmistajaa koskevia päävelvoitteita voivat olla muun muassa
a) yleinen tuki- ja myötävaikutusvelvollisuus;
b) informointivelvollisuus koskien muun muassa tuote muutoksia, uusia tuotteita ja muita jälleenmyynnin kannalta olennaisia asioita;
c) tilausten hyväksymis- ja tuotteiden toimitusvelvollisuus;
d) velvollisuus toimittaa markkinointimateriaalia jälleenmyyjän käyttöön;
e) velvollisuus antaa tuotekoulutusta jälleenmyyjälle;
f) vastuu sopimustuotteiden laadusta; sekä
g) jälleenmyyjän yksinomaisen myyntialueen suojaamisvelvollisuus, eli velvollisuus olla nimittämättä toista jälleenmyyjää samalle myyntialueelle sekä velvollisuus olla itse myymättä suoraan jälleenmyyjän yksinomaisella myyntialueella sijaitseville asiakkaille.
Jälleenmyyjän päävelvoitteet
Jälleenmyyjää koskevia päävelvoitteita voivat olla muun muassa
h) yleinen velvollisuus markkinoida ja edistää valmistajan tuotteiden myyntiä;
i) valmistajan luottamuksellista tietoa koskeva salassapitovelvollisuus;
j) kilpailukielto;
k) velvollisuus ostaa tietty vähimmäismäärä sopimustuotteita;
l) velvollisuus tarjota sopimustuotteille huolto- ja tukipalveluja;
m) velvollisuus ylläpitää riittävää myynti- ja palveluhenkilökuntaa; sekä
n) yleinen velvollisuus informoida valmistajaa tuotteiden myynnin kannalta olennaisista seikoista.
Sopimusmuutokset ja sopimuksen ylläpitäminen
Sopimusoikeudellinen lähtökohta on se, että sopimukset ovat sitovia ja kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta yksipuolisesti muuttaa sopimusta. Yleensä sopimusta voidaan muuttaa samoin perustein kuin sopimus syntyykin, eli esimerkiksi kirjallisesti sopimalla. Jälleenmyyntisopimus on kuitenkin yleensä pitkäkestoinen sopimus, jolla sovitaan yhteistyön ehdoista pitkälle aikavälille, joten olosuhteiden muuttuessa on painetta muuttaa myös sopimusehtoja.
Osapuolet voivat kuitenkin sopia oikeudesta muuttaa sopimusta yksipuolisesti, joka onkin valmistajan intressissä. Yksipuolisesta muutosoikeudesta sovitaan yleensä ehtokohtaisesti, eli määritellään tietyt sopimusehdot, joita sopimusosapuoli voi yksipuolisella ilmoituksella muuttaa.
Jälleenmyyntisopimuksessa valmistajalle saatetaan määrittää yksipuolinen oikeus muuttaa esimerkiksi seuraavia ehtoja:
Tuotteiden hinnat ja tuotteiden yleiset myyntiehdot
Tuotemuutokset ja tuotteiden valmistuksen lopettaminen
Noudatettavat markkinointiohjeistukset
Jopa jälleenmyyjän ostotavoitteet siinä tilanteessa, jossa ei päästä yksimielisyyteen ostotavoitteista
Muutokset sopimukseen tulisi tehdä aina kirjallisesti, kuten esimerkiksi sopimuksen piiriin kuuluvien jälleenmyytävien tuotteiden päivittäminen.
Agenttisopimuksen tekeminen
Agentti- tai kauppaedustajasopimus (engl. commercial agency agreement) on sopimus, jolla valmistaja (päämies) sopii agentin tehtävistä ja niistä ehdoista ja edellytyksistä, joilla agentti neuvottelee sopimuksia päämiehen puolesta ja hankkii ostotarjouksia päämiehen hyväksyttäväksi. Ensinnäkin, on erityisen tärkeää, että sopimuksesta käy selkeästi ilmi se, onko sopimus agenttisopimus vai jälleenmyyntisopimus. Toiseksi, sopimuksessa tulisi selkeästi käydä ilmi myös agentin toimivallan rajat - onko tällä oikeus ainoastaan neuvotella sopimuksia vai neuvotella ja päättää sopimuksia päämiehen lukuun ja nimissä. Kolmanneksi, sovellettavan lain tunteminen on tärkeää, sillä laki saattaa sisältää säännöksiä joiden osalta ei voida sopia toisin ja jotka tulisi siten tuntea sopimusta solmittaessa. Säännökset saattavat myös poiketa merkittävästi maakohtaisesti.
Koska agentti tulee toimimaan päämiehen lukuun ja nimissä, tulisi tarkkarajaisesti sopia mitkä ovat agentin toimivallan rajat, eli mitä agentti saa ja ei saa tehdä.
Kirjallinen sopimus ensiarvoisen tärkeä
Agenttisopimus voidaan solmia vapaamuotoisesti, suullisesti, kirjallisesti tai jopa tosiasiallisen käyttäytymisen perusteella, mutta se on syytä aina tehdä kirjallisesti. Ensinnäkin, koska agentti tulee toimimaan päämiehen lukuun ja nimissä, tulisi tarkkarajaisesti sopia mitkä ovat agentin toimivallan rajat, eli mitä agentti saa ja ei saa tehdä. Esimerkiksi kauppaedustajalaissa ei ole mitään olettamaa sen suhteen, että kauppaedustajan toimivalta koskee lähtökohtaisesti vain kaupoista neuvottelemista ja että kauppaedustajan oikeus solmia sopimuksia päämiehen nimissä edellyttäisi, että tästä on päämiehen kanssa nimenomaisesti sovittu.
Niinpä mikäli päämies haluaa rajoittaa kauppaedustajan toimivallan koskemaan ainoastaan sopimuksista neuvottelemista ja tarjouksien hankkimista päämiehen hyväksyttäväksi, tulisi tämä tehdä edustussopimuksen nimenomaisin ehdoin.
Kirjallinen sopiminen on myös siitä syystä tärkeää, että voidaan sopia sopimukseen sovellettavasta laista. Useissa maissa saattaa olla agenttisopimuksia koskevaa pakottavaa erityislainsäädäntöä (kuten Suomessa), jossa saattaa olla säännöksiä esimerkiksi noudatettavista irtisanomisajoista tai agentille kuuluvasta korvauksesta sopimussuhteen päättyessä. Sopimalla sovellettavasta laista, päämies pystyy olennaisesti vaikuttamaan siihen, kuinka vapaasti esimerkiksi sopimuksen irtisanomisehdoista voidaan sopia.
Sopimusvapautta rajoittaa usein erityislainsäädäntö
Agenttisopimus eroaa jälleenmyyntisopimuksesta siinä suhteessa, agenttisopimuksia koskien on usein säädetty pakottavaa erityislainsäädäntöä, joka tulee noudatettavaksi sopimussuhteessa. Näin on Suomessakin, jossa sovelletaan kauppaedustajalakia agenttisopimuksiin. Laki perustuu EU:n kauppaedustajadirektiiviin. Erityislaeissa on usein säännöksiä, joilla rajoitetaan sopimusvapautta nimenomaan agentin hyväksi. Säännökset voivat koskea esimerkiksi agentin palkkion suuruutta, sopimussuhteen päättämistä sekä sopimuksen päättymiseen liittyvää valmistajan agentille suoritettavaa hyvitystä (engl. goodwill indemnity).
Kilpailuoikeuden soveltumattomuus
Aitoon kauppaedustussuhteeseen ei tule sovellettavaksi EU:n kilpailunormit, joten tällä seikalla saattaa olla myös huomattava vaikutus jakelumuodon valintaan. Tämä liittyykin läheisesti siihen seikkaan, miten paljon valmistaja haluaa säilyttää itsellään tuotteiden myyntiä ja myynnin ehtoja koskevaa kontrollivaltaa. Niinpä esimerkiksi valmistaja voi määrätä hinnat, joilla agentti myy valmistajan tuotteita loppuasiakkaille. Tällainen sopimusehto jälleenmyyntisopimuksessa katsottaisiin vakavaksi kilpailunrajoitukseksi ja johtaisi kilpailuoikeudellisiin seuraamuksiin. Kilpailuoikeuden soveltumattomuus edellyttää aidon kauppaedustussuhteen olemassaoloa. Aito kauppaedustussuhde on määritelty EU:n komission suuntaviivoissa, mutta lyhyesti voidaan todeta, että aito kauppaedustussuhde edellyttää, että valmistaja kantaa taloudellisen tai kaupallisen riskin niiden toimintojen osalta, joihin se on agentin nimittänyt. Jos agentti kantaa kaupallisen riskin, kyse ei ole siis EU:n kilpailuoikeuden kannalta aidosta kauppaedustussuhteesta ja tällöin kilpailuoikeudelliset säännökset ja rajoitteet tulevat sovellettavaksi.
Agenttisopimuksen päättäminen ja agentin hyvitys
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. Saksa ja Belgia), useissa maissa ei ole säädetty itsenäisen jälleenmyyjän hyväksi sellaista lainsäädäntöä, joka edellyttäisi että itsenäiselle jälleenmyyjälle maksetaan hyvityskorvaus (goodwill indemnity) tiettyjen edellytysten täyttyessä sopimussuhteen päättyessä. Sen sijaan agentin osalta tämä on usein lähtökohta, mikäli agentteja koskevaa erityislainsäädäntöä on säädetty. Näin on myös Suomessa kauppaedustajalain perusteella.
Kauppaedustajalain 23 §:n mukaan toistaiseksi voimassa oleva edustussopimus voidaan irtisanoa päättymään irtisanomisajan kuluttua. Milloin sopimus irtisanotaan ensimmäisen sopimusvuoden aikana, irtisanomisaika on yksi kuukausi. Tämän jälkeen irtisanomisaika pitenee yhdellä kuukaudella jokaiselta alkavalta sopimusvuodelta. Pisin irtisanomisaika on kuitenkin kuusi kuukautta.
Sopimuksen päättyessä kauppaedustajalle maksettavasta hyvityksestä määrätään kauppaedustajalain 28 §:ssä. Säännöksen mukaan kauppaedustajalla on oikeus saada hyvitystä enintään määrä, joka vastaa kauppaedustajan yhden vuoden palkkioita viiden viimeksi kuluneen vuoden palkkioiden keskimäärän mukaan laskettuna. Milloin edustussopimus on ollut voimassa lyhyemmän ajan kuin viisi vuotta, lasketaan palkkioiden keskimäärä sopimuksen koko voimassaoloaikana maksettujen palkkioiden mukaan.
Hyvityksen saaminen edellyttää, että kauppaedustaja on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut kauppaa aikaisempien asiakkaiden kanssa ja tästä koituu päämiehelle merkittävää etua edustussopimuksen lakkaamisen yhteydessä tai sen jälkeen. Lisäksi hyvityksen saaminen edellyttää, että sitä on pidettävä kohtuullisena. Irtisanomisajan pituudesta ja hyvityksen suorittamisvelvollisuudesta on säännökset myös EU:n neuvoston kauppaedustajadirektiivissä.
Päämiehen vastuu agentin toimista
Koska agentti toimii päämiehen lukuun ja nimissä, on syytä ymmärtää, että päämies voi tulla vastuulliseksi agentin toimien laillisuudesta. Konkreettinen esimerkki on tilanne, jossa agentti käyttää osan palkkiostaan asiakkaan lahjomiseen. Tällaisessa tilanteessa päämies voi tulla vastuulliseksi lahjontarikoksesta. On siten tärkeää esimerkiksi huolehtia siitä, että agentin valinta suoritetaan huolellisesti, agentti sopimuksin velvoitetaan noudattamaan soveltuvia lakeja (erityisesti lahjontaan ja korruptioon littyen) ja päämiehen hyvän liiketavan periaatteita, agentille ei makseta ylisuuria palkkioita, agentin palkkioita ei makseta käteisellä, agentin palkkiot maksetaan lähtökohtaisesti siihen maahan missä agentti toimii, agentin palkkiot maksetaan agentin tilille ja että palkkioiden maksuista pidetään tarkkaa ja asianmukaista kirjanpitoa.
Sovellettavan lain tuntemisen merkitys
Jo edellä kuvatusta on käynyt ilmi, että sovellettavan lain tunteminen on tärkeää esimerkiksi siitä syystä, että ymmärretään tuleeko sopimukseen sovellettavaksi jokin agentteja koskevan erityislaki (esim. Suomen kauppaedustajalaki) ja sovelletaanko sopimussuhteeseen EU:n kilpailusäännöksiä vai ei.
Joissain maissa saattaa olla myös vero-oikeudellisia säännöksiä, jotka tulevat sovellettavaksi mikäli agentti saa neuvotella ja päättää sopimuksia päämiehen puolesta kyseisessä maassa ja/tai varastoi päämiehen tavaroita kohdemaassa. Tällaisessa tilanteessa päämies saattaa joutua tuloverovelvolliseksi kyseisessä maassa harjoitetusta liiketoiminnasta. On siis hyvä myös selvittää mahdolliset verotukselliset näkökohdat agenttitoimintaan liittyen.
Agentin del credere -vastuu
Kaikki oikeusjärjestelmät eivät tunne del credere -vastuun konseptia, mutta sellainen on sisällytetty muun muassa Suomen lainsäädäntöön ja kauppaedustajalain 17 §:ään. Del credere -vastuu tarkoitetaan vastuuta, jonka agentti ottaa siitä, että asiakas täyttää sopimusvelvoitteensa. Lain mukaan jos agentti sitoutuu vastaamaan päämiehelle siitä, että kolmas henkilö täyttää sopimuksesta johtuvat velvollisuudet (del credere), sitoumus on ollakseen pätevä annettava kirjallisesti.
Sitoumus voi koskea vain määrättyä sopimusta tai määrätyn kolmannen henkilön kanssa tehtäviä sopimuksia. Tällaisesta sitoumuksesta agentti vastaa kuten omasta velastaan. Agentilla on oikeus saada tällaisesta vastuusitoumuksesta erityinen kohtuullinen palkkio. Agentille kuuluva palkkio del credere -vastuun kantamisesta on suoritettava, kun sopimus kolmannen henkilön kanssa on tehty.
LATAA OPAS
Lataa ja lue 40-sivuinen oppaamme jälleenmyynti- ja agenttisopimuksista!
Lue lisää, miten voimme auttaa sopimusoikeuteen ja jälleenmyyntiin liittyvissä asioissa.
KIRJOITTAJA
Villy Lindfelt, LAKIUS
Juristi, OTM, KTM ja LL. M.
+358 44 2358 211
villy.lindfelt@lakius.fi
Villy Lindfeltillä on yli 10 vuoden kokemus yritysjuridiikasta niin lakimiehenä lakitoimistossa kuin yhtiöjuristina yrityksessä. Hänen osaamisalueitaan ovat sopimusoikeus, tietosuoja, työoikeus, sekä markkinointi-, immateriaali- ja teknologiaoikeuteen liittyvät asiat. Hän avustaa asiakkaitaan usein jälleenmyynti- ja agenttisopimuksia koskevissa asioissa.
